Sosiaalinen media terveysalan opetuksessa

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan sellaista viestinnän muotoa verkkoviestintäympäristössä, jossa jokainen käyttäjä voi olla aktiivinen. Sosiaalinen media perustuu tietotekniikan ja verkkotekniikan hyödyntämiseen. Käsite kattaa lukuisia ohjelmia, joiden käyttö koko ajan on lisääntymässä. Esimerkiksi yhteisöpalveluita seurasi 56 % 16-74 vuotiaista vuonna 2014.^[1] Sosiaalisen median merkitys terveysalan opettajan työssä on lisääntymässä muun muassa diginatiivien myötä. Sosiaalisen median esimerkkejä, joita voidaan hyödyntää terveysalan opetuksessa ovat blogit, mikroblogit, wikit, mediapalvelut, jakopalvelut, virtuaalimaailmat ja virtuaaliyhteisöt.^[2]

Sosiaalinen media on osa terveysalan opettajan arkea ja tämän eri kanavia voidaan käyttää tukemaan oppimista. Käytön on todettu olevan hyödyksi hoitotyön koulutuksessa opettajien välisessä yhteistyössä edistämällä viestintää, yhteistyötä ja kollegiaalisuutta.^[3] Sosiaalinen media luo opiskelijoille mahdollisuuden oppia luokkahuoneen ulkopuolella tavalla, joka ei ole paikkaan tai aikaan sidottu. Se mahdollistaa yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja verkostoitumista. Terveysalan opettajan haasteena on opettaa tuleville terveysalan ammattilaisille vastuullista käyttöä, joka edellyttää sosiaalisen median eri kanavien ymmärtämistä.^[2]

Sosiaalisen median käyttö terveysalan opetuksessa ei ole eettisesti ongelmatonta ja terveysalan opettajan tulee ymmärtää käyttöön liittyviä eettisiä haasteita terveysalalla. Suurimmat eettiset haasteet liittyvät tutkimusten mukaan potilaiden yksityisyyteen,^{[4, 5, 6]} potilaiden yksityisyyttä rikkovien tapahtumien raportoimatta jättämiseen, kollegoihin liittyvään kiusaamiseen, työnantajaa kohtaan liittyvään viestintään, sosiaalisen median kautta tapahtuvaan vuorovaikutukseen potilaan kanssa, sekä opiskelijoiden asiaankuulumattomaan arviointiin sosiaalisen median kautta.^{[5, 6]}

Sosiaalisen median käyttöön terveysalalla ja terveysalan opetuksessa on tehty suosituksia, joiden tarkoitus on tukea alan ammattilaisia ja opettajia sosiaalisen median hyödyntämiseen liittyvässä päätöksenteossa ja median käytössä. ^{[2, 6, 7, 8]} Käyttö hoitotyössä perustuu lakiin, organisaation toimintaohjeisiin ja ammatillisiin ohjeisiin, joilla pyritään suojaamaan potilasta, työntekijää ja työnantajaa. Sairaanhoitajien sosiaalisen median käytön tutkimus osoittaa kuitenkin ammatillisen ja yksityisen elämän hämärtymistä, joka voi aiheuttaa haasteita ammatilliseen käyttöön liittyen.^[9]

Sosiaalista media voidaan hyödyntää ammatillisessa tarkoituksessa loukkaamatta kenenkään yksityisyyttä tai luottamuksellisuutta noudattamalla varovaisuuden periaatetta.^[7] Tämä perustuu ymmärrykseen siitä, että sosiaalisessa mediassa julkaistut asiat ovat yleisesti ottaen julkisia, jonka vuoksi median hyödyntämistä opetuskäytössä ja jokaista yksittäistä julkaisua tulee pohtia tarkoin.

Sosiaalisen median käyttö terveysalan opetuksessa mahdollistaa erilaisten oppimismenetelmien hyödyntämisen ajasta ja paikasta riippumatta, mutta käyttö edellyttää, että varmistetaan opiskelijoiden ymmärrys ja osaaminen sosiaalisen median käytöstä ja siihen liittyvistä riskeistä, lainsäädännöstä ja ohjeista. Sosiaalisen median hyödyntäminen ja käyttöön liittyvä opetus edellyttää terveysalan opettajalta perehtymistä suosituksiin ja näiden sisällön käsittelyä opetuksessa vastuullisen käytön edistämiseksi terveysalan ammatillisessa toiminnassa. Lisäksi, terveysalan opettajan tulee tarkoin pohtia eri vaihtoehtojen soveltuvuutta opetettavaan aiheeseen sekä mitä käyttö edellyttää oppijoilta.

Laura-Maria Peltonen

TtM, tohtorikoulutettava

Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

lmemur(at)utu.fi

Minna Stolt

TtT, yliopisto-opettaja

Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

minna.stolt(at)utu.fi

Leena Salminen

TtT, Yliopisto lehtori

Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

leesalmi(at)utu.fi

Lähteet

1. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu].

ISSN=2341-8699. 2014. Helsinki: Tilastokeskus.

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/sutivi/2014/sutivi_2014_2014-11-06_tie_001_fi.html

2. Schmitt T, Sims-Giddens S, Booth R. Social Media Use in Nursing Education. OIJN. 2012 Sep;17(3):1.

3. Bassell K. (2010). Social media and the implications for nursing faculty mentoring: A review of the literature. Teach Learn Nurs. 2010 Oct;5(4):143-148.

4. Peck JL. Social Media in Nursing Education: Responsible Integration for Meaningful Use. J Nur Educ. 2014 Mar;53(3):1-6.

5. Lachman VD. 2012. Social media: managing the ethical issues . Medsurg Nurs. 2013 Sep-Oct;22(5):326-9.

6. Spector N, Kappel D. Guidelines for Using Electronic and Social Media: The Regulatory Perspective. OJIN. 2012 Sep;17(3):1.

7. National Council of State Boards of Nursing. (2011). White paper: a nurse's guide to the use of social media. J Pract Nurs. Fall;61(3):3-9.

8. Nursing Council of New Zealand. (2012). Code of Conduct for nurses (incl. Social media). Saantitapa: http://nursingcouncil.org.nz/Nurses/Code-of-Conduct

9. Levati S. Professional conduct among Registered Nurses in the use of online social networking sites. J Adv Nurs. 2014 Oct;70(10):2284–92.