Mikä ei tapa, vahvistaa? – Posttraumaattinen kasvu aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla

 

Lauantaina 29.10. vietämme taas Maailman AVH-päivää. Suomessa aivoinfarktiin sairastuu vuosittain noin 18 000 henkilöä ja aivoverenvuodon puolestaan saa noin 1 800 suomalaista (1). Aivoverenkiertohäiriö on usein äkillinen ja henkeä uhkaava sairaus. Oireiden nopea tunnistaminen on tärkeää, jotta aivoverenkiertohäiriön hoito päästään aloittamaan mahdollisimman varhain. World Stroke Organization:n tämän vuotinen Maailman AVH-päivän kampanja kohdistuukin nopeaan oireiden tunnistamiseen ja hoitoon pääsyyn (2).

Nopeasta hoitoon pääsystä huolimatta monelle aivoverenkiertohäiriöön sairastuneelle jää lisäksi pitkäaikaisia oireita. Erilaisilla oireilla voi olla moninaisia seurauksia yksilön elämään. Yksilö voi muun muassa olla riippuvainen toisista henkilöistä päivittäisissä toiminnoissa, hän voi kokea haasteita vuorovaikutuksessa, hänellä voi olla arkea hankaloittavia muistiongelmia tai elämänlaatua heikentävää mielialan laskua. Usein aivoverenkiertohäiriön seurauksia kuvataankin juuri negatiivissävytteisinä. Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet ovat kuitenkin kuvanneet sairastumisella olevan sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia (3).

Traumaattisen tapahtuman, kuten aivoverenkiertohäiriön, seuraukset yksilölle eivät aina ole vain negatiivisia. Trauman seurauksena yksilö voi kokea muun muassa henkistä kasvua, ihmissuhteiden syvenemistä ja muutoksia elämänfilosofiassa. Tällöin puhutaan yksilön posttraumaattisesta kasvusta. (4.) Myös aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla on tutkimuksissa todettu posttraumaattista kasvua (3, 5–7). Posttraumaattisen kasvun edellytyksenä pidetään traumaattisen tapahtuman aiheuttamaa kriisiä ja tämän käsittelyä (8). Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla kognitiivisen työstämisen on todettu olevan yhteydessä posttraumaattiseen kasvuun (5–7). Erilaisia kognitiivisen työstämisen muotoja ovat esimerkiksi ratkaisukeskeinen selviytyminen, hyväksyntä ja tietoinen mietiskely (6).

Aivoverenkiertohäiriöön sopeutuminen vie aikaa (9) ja posttraumaattisen kasvun on todettu vahvistuvan aivoverenkiertohäiriöstä kuluvan ajan myötä (6). Myös kognitiivisen työstämisen yhteys posttraumaattiseen kasvuun vaikuttaisi vahvistuvan aivoverenkiertohäiriön jälkeisessä ajassa (5). Aivoverenkiertohäiriön jälkeisen masennuksen yhteydestä posttraumaattiseen kasvuun on puolestaan osin ristiriitaisia tutkimustuloksia (3, 5). Tutkimustulokset kuitenkin antavat tässäkin viitteitä sairastumisen jälkeisen ajan merkityksestä. Mitä pidempi aika sairastumisesta on, sitä merkittävämpi rooli mielenterveydellä vaikuttaisi olevan posttraumaattiseen kasvuun (5).

Kaikilla aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla posttraumaattista kasvua ei kuitenkaan tapahdu (5). Näin ollen viitaten otsikon kysymykseen, se mikä ei tapa, ei välttämättä kuitenkaan vahvista. Posttraumaattinen kasvu ei myöskään poissulje kokemuksia sairastumisen negatiivisista seurauksista (8).

Posttraumaattinen kasvu aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla on vielä vähän tutkittu aihe. Tästä syystä on liian varhaista tehdä aiheesta yleistettäviä johtopäätöksiä. Posttraumaattista kasvua itsessään on myös kritisoitu illustratiivisena ja keinotekoisena yksilön selviytymiskeinona traumaattisesta tilanteesta (5). Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden kohdalla on myös hyvä muistaa, että sairastuminen voi vaikuttaa yksilön kognitioon, kun taas posttraumaattisen kasvun on todettu edellyttävän kognitiivista työstämistä.

Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden parissa työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset voivat kuitenkin hyödyntää olemassa olevaa tietoa posttraumaattisesta kasvusta. On hyvä muistaa, että sairastuminen ei automaattisesti tarkoita yksilölle vain ikäviä asioita. Ymmärtämällä posttraumaattista kasvua ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä terveydenhuoltohenkilökunnan on myös mahdollista tukea tätä aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla ja näin osaltaan tukea yksilöiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.

 

Kirjoittaja:
Sunna Rannikko
SH/TH, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
seeran@utu.fi
 

 

 Lähteet:

1 Aivoliitto. Mikä on aivoverenkiertohäiriö (AVH)? www.aivoliitto.fi (21.10.2022)

2 World Stroke Organization. World Stroke Day. https://www.world-stroke.org/ (21.10.2022)

3 Kuenemund A, Zwick S, Rief W & Exner C. (2016) (Re-)defining the self – Enhanced posttraumatic growth and event centrality in stroke survivors: A mixed-method approach and control comparison study. Journal of Health Psychology 21(5), 679–689.

4 Tedeschi RG & Calhoun LG. (1996) The Posttraumatic Growth Inventory: measuring the positive legacy of trauma. Journal of Traumatic Stress 9(3), 455–471.

5 Gangstad B, Norman P & Barton J. (2009) Cognitive processing and posttraumatic growth after stroke. Rehabilitation Psychology 54(1), 69–75.

6 Kelly G, Morris R & Shetty H. (2018) Predictors of post-traumatic growth in stroke survivors. Disability and Rehabilitation 40(24), 2916–2924.

7 Peng Z & Wan L. (2018) Posttraumatic Growth of Stroke Survivors and Its Correlation With Rumination and Social Support. Journal of Neuroscience Nursing 50(4), 252–257.

8 Joutsenniemi K & Lipponen K. (2015) Resilienssi ja posttraumaattinen kasvu. Suomen Lääkärilehti 39/2015, vsk 70, 2515–2519.

9 Kirkevold M. (2002) The unfolding illness trajectory of stroke. Disability & Rehabilitation 24(17), 887–898.

 Kuva: Pixabay