Sivut

tiistai 6. toukokuuta 2014

Liikunnalla terveyttä terveyspalvelujärjestelmässä



"Liikunta auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös lääke..." eikun... olisiko sittenkin toisinpäin? Lääke auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös liikunta. Liikunnalla tiedetään olevan positiivisia vaikutuksia sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, mutta vahvasta näytöstä huolimatta liikunta jää edelleen vähälle huomiolle terveyspalvelujärjestelmässä. Vuori ym. (2013) toteaa katsausartikkelissaan, että terveyspalvelujärjestelmä voisi tehdä paljon enemmän tukeakseen potilaiden fyysistä aktiivisuutta (physical activity) ja liikuntaharjoittelua (exercise training), enkä voisi olla enempää samaa mieltä. 

Viittaamani katsauksen tarkoitus oli koota näyttöä fyysisen aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun edistämiseen tähtäävistä ohjauskäytännöistä ja siihen haettiin tutkimuksia neljästä eri lääke- ja terveystieteen viitetietokannasta vuosilta 2000-2013. Katsauksen tulokset osoittavat, että terveyspalvelujärjestelmässä annettu lyhyt(kin) liikuntaohjaus on tehokasta, toimivaa ja kustannustehokasta fyysisen aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun edistämisessä useilla eri potilasryhmillä. Katsauksen mukaan liikuntaohjaus voidaan helposti sisällyttää terveyspalveluiden rutiineihin, mutta se edellyttää, että liikuntaohjauksen järjestämistä lisätään ja ohjauksen laatua parannetaan ja yhtenäistetään. Ennen näitä parannuksia potilaiden, ja koko väestön liikunnan edistämisen tärkeys tulisi tunnustaa paremmin myös terveyspalvelujärjestelmässä ja siksi perustavanlaatuista muutosta sekä asenteissa, että terveyspalveluiden toimintatavoissa tarvitaan. Vuori ym. (2013) toteavat, että koska liikunnalla on niin suuri potentiaali eri sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, tulisi siihen suhtautua samalla tavoin kuin synteettisiin lääkkeisiin tai muihin potilaan sairauden- tai terveydenhoitoon liittyviin toimenpiteisiin. Miksi näin ei kuitenkaan tapahdu?

Liikunnan parissa työtä tai tiedettä tekevien suositus on nykyään, että vähän liikuntaa on parempi kuin ei ollenkaan ja enemmän on parempi kuin vähän. Ei siis kannata jäädä murehtimaan, jos ei jaksa sitä päivittäistä liikuntasuositusta toteuttaa joka päivä, sillä jo se auttaa, että tekee edes jotain. Samoin voi jokainen ajatella myös omassa työssään, jossa kommunikoi potilaiden kanssa – jo ihan mini-liikuntainterventioilla, esimerkiksi ottamalla liikunta puheeksi, voi olla iso merkitys potilaan kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen kannalta. Tehdään yhdessä liikunnasta itselle ja potilaille rutiini. 


© Rawpixel - Fotolia.com


Kirjoittajan tiedot:
Lotta Kauhanen
Fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
anloka@utu.fi

Kirjoituksessa käytetyn artikkelin tiedot: Vuori IM, Lavie CJ, Blair SN. 2013. Physical activity promotion in the health care system. Mayo Clinic Proceedings. 88(12):1446–61.

3 kommenttia:

  1. Mietteitä: Miten tavallisen sairaalan vuodeosastolle saataisiin sellainen ympäristö, joka tukisi liikkumista? Voisiko esim. käytävällä olla ilmoitus siitä miten pitkä käytävä on? Jos vaikka joku toipilas haluaisi kerätä metrejä tai jopa kilometrejä. Voisiko osastolla olla seinillä kiinnitettyinä lihaskuntovälineitä tai käytävän päässä jokin liikuntalaite? Voisiko television sijasta aina aika ajoin tulla joku vuodejumppavideo?

    VastaaPoista
  2. Hyvä kysymys ja monta hyvää ideaa! Nykyään noita kuntoilulaitteita on jo pihoilla ja puistoissa, miksei vaikka sairaalan yleisissä tiloissakin? Vuodejumppavideo voisi pysäyttää hoitajatkin taukojumppaamaan :)

    Mulla on myös yksi idea, joka voisi edistää sairaaloissa potilaiden, mutta ehkä varsinkin vierailijoiden ja henkilökunnan terveysliikuntaa: Laitetaan rappukäytäviin peilejä. Monethan valitsevat hissin voidakseen samalla kohentaa kampaustaan!

    VastaaPoista
  3. Hei, hyviä mietteitä ja ideoita molemmilla ja kiitos kommenteista! Itse ajattelen myös, että jos sairaalaympäristö tarjoaisi enemmän mahdollisuuksia ja motivoisi liikkumaan, olisi sillä merkitystä potilaiden fyysiseen aktiivisuuteen. En äkkiseltään Pubmedista löytänyt tutkimuksia, jotka olisivat selvittäneet liikuntaan kannustavan sairaalaympäristön yhteyttä/vaikutusta potilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, mutta muutoin ympäristön yhteyttä liikunnallisuuteen on kyllä tutkittu. Esimerkiksi löytämäni katsauksen Humpel ym. 2002 "Environmental factors associated with adults’ participation in physical activity: A review" mukaan esimerkiksi turvallisella ja viihtyisällä naapurustolla ja pyöräteiden olemassaololla on merkitsevä yhteys fyysiseen aktiivisuuteen. Kiinnostavaa oli myös, että kokemus siitä, että oma naapurusto tarjoaa mahdollisuuksia liikuntaan, oli yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Eli ehkäpä jo sillä, että potilaat kokisivat sairaalaympäristön kannustavan heitä olemaan aktiivisia, voisi olla merkitystä?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.