Sairaanhoitajien työnkuvien
kehittäminen ja laajentaminen sekä kliinisten urakehitysmahdollisuuksien
luominen ovat ajankohtaisia aiheita niin kansallisesti kuin
kansainvälisestikin. Tästä kertoi Sairaanhoitajaliiton elokuussa Helsingissä järjestämän
kahdeksannen APN-konferenssin ennätyksellinen osallistuja- ja esitysmäärä. Osallistujia
oli noin 750 neljästäkymmenestä eri maasta ja suullisia esityksiä kongressissa
kuultiin noin 180 ja postereita nähtiin lähes 300. Kyseessä oli Kansainvälisen
Sairaanhoitajaliiton, ICN:n, Advanced Practice
Nursing -verkoston kongressi, joka kokosi sairaanhoitajia yhteen oppimaan
toisiltaan, jakamaan tietoa ja verkostoitumaan.
ICN on määritellyt
APN-sairaanhoitajan seuraavasti: rekisteröity sairaanhoitaja, joka on hankkinut
asiantuntijan tietoperustan, monimuotoiset päätöksentekotaidot ja vankan kliinisen
osaamisen. Työtehtäviin vaikuttaa niin toimintaympäristö kuin maakin, jossa
työskennellään. Maisteritason koulutusta suositellaan.
Suomalainen virallinen
käsitteistö ja nimikkeistö ovat vasta kehittymässä. Sairaanhoitajaliitossa
toimii tällä hetkellä asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on määritellä, mitä
APN tarkoittaa suomalaisessa terveydenhuollossa; ketkä ovat APN-sairaanhoitajia
ja mitkä ovat heidän osaamisvaatimuksensa. Lisäksi ryhmän tarkoituksena on
visioida näiden APN-tehtävien tulevaisuutta ja esittää suosituksia muuan muassa
niihin liittyvään koulutukseen ja lainsäädäntöön.
Konferenssin aikaan suomalaisessa
mediassa eniten näkyvyyttä saivat ”reseptihoitajat”, joista esimerkiksi Helsingin
Sanomat (20.8.14) kirjoitti. Nimitys ei tee oikeutta sairaanhoitajien
osaamiselle eikä sen toivoisi leviävän yleisessä ammatillisessa kielenkäytössä.
Vaikka APN-nimike viittaakin kirjoon sairaanhoitajien laajennettuja
tehtäväkuvia ja nimikkeiden käyttö on kirjavaa kansainvälisesti on mahdollista
saada aikaan kansainvälinen konsensus eri nimikkeiden käytössä (Jokiniemi ym.
2012). Kliininen toiminta ja sen kehittäminen, kouluttaminen, tutkimus,
konsultointi ja johtaminen näyttäytyivät APN-roolien toiminta-alueina, jotka
painottuvat joustavasti eri toimintaympäristöjen tarpeiden sekä tekijöidensä
osaamisen ja vahvuuksien mukaan.
APN-toiminta on Suomessa vielä
melko uutta. Erikoissairaanhoidossa edelläkävijänä on toiminut Helsingin ja
Uudenmaan Sairaanhoitopiiri (HUS), jossa hoitotyön kliininen asiantuntija -nimikkeellä
toimivia sairaanhoitajia on jo peräti neljätoista. Lisäksi APN-toimintaa on röntgenhoitajilla,
fysioterapeuteilla ja bioanalyytikoilla. Sairaanhoitajien ammattiuramalliin
pohjautuvien työnkuvien kehittäminen aloitettiin HUSissa jo 2000-luvun alussa
pienimuotoisella pilotilla ja positiivisten kokemusten karttuessa toimintaa on
laajennettu. Pätevyysvaatimuksina on kliinisen osaamisen lisäksi maisterin
tutkinto.
APN-toiminnan onnistumiseksi
toimenkuvan pitää olla hyvin määritelty ja tehtäväalueen selvästi kuvattu.
APN-sairaanhoitajan aiempi työkokemus tulee huomioida maisteritason koulutuksen
lisäksi. Lisäksi vaaditaan tietynlaisia ominaispiirteitä: taitavuutta, itseluottamusta,
luotettavuutta, luovuutta ja empatiakykyä. Toiminnan keskiössä on potilaiden
laadukkaan hoidon turvaaminen. Tavoitteena
on kehittää hoitotyön käytäntöjä ja hoitohenkilökunnan osaamista, ja siten
sitouttaa kokenutta hoitohenkilökuntaa pysymään kliinisessä työssä. Positiivisia
vaikutuksia on todettu potilaiden, toimintatapojen, henkilökunnan ja
organisaatioiden näkökulmista tarkasteltuna: hoidon laadun paranemista,
toimintatapojen kehittymistä, henkilökunnan osaamisen vahvistumista ja
työtyytyväisyyden lisääntymistä. APN-toiminta on myös yksi organisaation
menestystekijöistä ja nostaa hoitotyön profiilia. (Jokiniemi ym. 2012).
Suomessa tehty kartoitus
sairaaloissa työskentelevistä APN-sairaanhoitajista vahvistaa, että
mahdollisimman laaja yksimielisyys toiminnan ominaispiirteistä, tavoitteista,
osaamis- ja koulutusvaatimuksista edistää toimenkuvan menestyksekästä
toteutusta ja soveltamista. (Jokiniemi ym. 2014).
Joko sinun työpaikallasi on APN-sairaanhoitajia?
Satu Rauta
esh, TtM, Hoitotyön kliininen asiantuntija
HUS Hyks Operatiivinen
tulosyksikkö
satu.rauta@hus.fi
Lähteet:
Kansainvälinen Sairaanhoitajaliitto. ICN / Nurse Practicioner /
Advanced Practice Nursing Network. http://international.aanp.org/
Suomen Sairaanhoitajaliitto: http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/?x57461386=170970188
Jokiniemi, K., Haatainen, K. & Pietilä, A-M. 2014. From challenges to advanced practice
registered nursing role development. Qualitative interview study. International
Journal of Nursing Practice. doi:10.1111/ijn.12334
Jokiniemi, K., Pietilä, A-M.,
Kylmä, J. & Haatainen, K. 2012. Advanced
nursing roles: A systematic review. Nursing & Health
Sciences. 14 (3), 421–431.
Mielenkiitoinen ja kannatettava kehityssuunta. Mitkä ovat mielestäsi keskeiset haasteet APN hoitajien käytännön työssä? Löytyykö riittävästi tukea johdosta ja henkilökunnasta?
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaPahoittelen vastauksen viivästymistä.
APN-toiminnan tulisi mielestäni lähteä organisaation tarpeista, ja organisaatiohan on olemassa potilaita/asiakkaita varten. Ei toiminta voi edes alkaa ilman johdon tukea, koska eihän yksittäinen sairaanhoitaja voi vain halutessaan ryhtyä APN-sairaanhoitajaksi.
Kollegoiden tuki tulee varmasti sen myötä, että toiminta osoitetaan vaikuttavaksi. Tulee todentaa, että APN-toiminnalla on positiivisia vaikutuksia potilaiden näkökulmasta tarkasteltuna.
Haasteita varmasti riittää. Ensimmäiset APN-sairaanhoitajat ovat suunnannäyttäjiä ja tärkeitä roolimalleja toimintaa luotaessa. Haasteena näen konsensuksen saavuttamisen toiminnan päämääristä, keinoista ja sen arvioinnista yleensä. Kun on yhteiseet rakenteet ja käsitys siitä, mitä tämä laajavastuinen hoitotyö tarkoittaa ja relevanttia koulutusta on tarjolla, niin toiminta kyllä lunastaa paikkansa.
yst. terv. Satu Rauta
Työskentelen maassa, jossa tämä APN-tyyppinen toiminta on arkipäivää ja näkyy jokapäiväisessä toiminnassa. Oman motivaation ja urakehityksen kannalta on hienoa, että on aina uusi level, minne ponnistaa ja haastaa itsensä sairaanhoitajasta ylemmille tasoille, pysyen samalla käytönnön työssä ja auttaen nuorempia kollegoja. Tämä näkyy myös hoitajien osaamisessa, kun saatavilla on aina asiantuntija-apua ja mahdollisuus kysyä, kehittyvät taidot ja tiedot läpi uran ja etenkin ensimmäisten vuosien aikana.
VastaaPoista